Keskustelua vartioinnista ja vartijaväkivallasta

Vartiointi ja vartijaväkivalta puhuttaa myös radiossa:

Kampin kauppakeskuksen nuorisotyhjennykset

Vartijoiden asiatonta toimintaa Kampissa 2008

Kohtasin pari vuotta sitten Kampin kauppakeskuksessa vartijoiden asiatonta toimintaa ja ilmoitin siitä alla olevalla avoimella kirjeellä Kampin keskuksen vartioinnista vastaavalle taholle. He ovat myöhemmin vastanneet kirjelmään, mutta ovat kieltäneet minua paljastamasta vastauksen yksityiskohtia.

Avoin kirje Kampin kauppakeskuksen vartioinnista vastaavalle, 22.3.2008:

”Asioin lauantaina 22.3.2008 Kampin kauppakeskuksessa kahvila Rougen sekä ohessa sijaitsevan K-kaupan asiakkaana 18–20:30 aikavälillä. Olin asiointini ohessa otollisessa paikkaa tarkastellakseni tiloissa työskentelevien vartijoiden toimia. Ilmoitan asiasta sivustakatsojana ja voi olla, että sanottavani saattaa kuulostaa vähäiseltä. Periaatteitteni mukaisesti koen silti välttämättömäksi tuoda asian esille.

Vartijat kiertelivät ympäriinsä puuttuen rauhallisesti seisoksivien ja istuksivien nuorten henkilöiden – iältään noin kahdentoista ja seitsemäntoista välimaastossa – joukkioihin. Puhuttelu oli luonteeltaan poikkeuksetta diskursiivisesti halventavaa ja äänensävyltään töykeää. Toiminnasta välittyi iän, koon ja ammatillisen roolin näennäisellä oikeutuksella toteutettu höykytys, joka on kuvailtavissa myös kiusaamiseksi.

Puuttumisen alle jäi myös tämä esimerkkinä mainitsemani tilanne, jossa muutaman pojan istuimen taka-alalle ulkopuolisen jättämä tyhjä pullo epähuomiossa tipahti lattialle ja särkyi. Paikalle saapui välittömästi kolmen vartijan joukko puuttumaan tilanteeseen. Pojat yrittivät vakuutella, että se oli vahinko ja että pullo ei ollut heidän – vain saadakseen kohdalleen epäuskoista ilkuntaa. Heidät poistettiin kauppakeskuksen tiloista järjestyksen häirinnän vuoksi.

Eniten hämmennystä aiheutti kuitenkin seuraava. Nuorten määrän kasvaessa kauppakeskuksen tiloissa suorittivat vartijat ns. tyhjennyksen. He ohjastivat verbaalisesti sekä fyysisesti työntämällä nuoret ulos kauppakeskuksesta ”ruuhkauttamasta tiloja”. Onko tämä yleinenkin toimenpide teillä? Joutuisiko saman – ja muutenkin edellä mainitun – toiminnan kohteeksi myös esimerkiksi iältään vanhemmat henkilöt? Oletteko tietoisia, että Suomessa on yhdenvertaisuuslain nojalla kiellettyä syrjiä ihmisiä sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, etnisen taustan, – ja niin myös iän perusteella? Syrjinnästä, laittomasta teosta, on yhtä lailla vastuuvelvollinen syrjivän toimintaohjeen antaja sekä käytäntöönpanija.

Lisäksi näin asiakkaana haluaisin udella seuraavaa. Pitäisikö ihmisten välttää tavarataloon tulemista liian ruuhkaisina aikoina? En nimittäin tahtoisi tulla poistetuksi tiloistanne silkan väkimäärän liiallisuuden takia. Entä jos satun odottamaan ohessa sijaitsevan julkisen linja-autoaseman vuoroa, voinko jotenkin todistaa sen välttyäkseni poistamiselta? Entä jos minulta hajoaa kädessä pitelemäni pullo, voinko mitenkään välttyä poistamiselta? Pullon omistaminen näyttää tekevän minut syylliseksi ja vahinko ei näyttäisi olevan riittävä premissi vilpittömyyteni osoitukseksi.

Olen kiinnostunut kuulemaan teidän premisseistänne edellä mainitulle toiminnalle – ja sanottavanne asiaan näin ylipäätään. Harkitsen asian viemistä viranomaisten sekä/tai tiedostusvälineiden käsiteltäväksi, mutta tahtoisin kuulla mahdollisen kantanne ensin.”

Ravintola Huuman järjestyksenvalvojien mielivaltaa

Ravintola Huuma, lauantaina 11.12.2010
Ravintola Huumassa ystäviensä kanssa iltaa viettänyt Laura kertoo:

”Oli sulkemisaika ja odotimme että ihmiset poistuvat ravintolasta. Siinä oli jonoa ulos ja jäimme alas odottamaan. Seisoimme muutaman ystävän kanssa siinä alhaalla ja kauempana pöydän vieressä huomasin pullon, jossa oli salmaria pohjalla. Hain sen ja join siitä vähän. Tarjosin ystävällenikin ja sitten yht’äkkiä minua tultiin hakemaan ravintolan puolelta.

Baarihenkilökunta rupesi huutelemaan minulle ja otti saman tien niskasta kiinni. He uhkasivat kutsua järjestyksenvalvojat, koska he kuvittelivat, että olin varastanut pullon baarista. Sitten tulivat järjestyksenvalvojat, jotka ensin veivät minut sinne eteiseen. Tilanne oli todella outo ja hämmentävä. Pyysin, että voitaisiin selvittää asia siinä tapahtumapaikalla baarin puolella, mutta järjestyksenvalvojat olivat sitä mieltä, että ”vastustelen” ja veivät minut kovakouraisesti eteiseen, eikä heidän kanssaan ollut mitään keskustelumahdollisuutta. He vain sanoivat, että ”oma vika, sä oot syyllinen”.

Järjestyksenvalvojien pidellessä Lauraa hänen ystävänsä kuvasivat tilannetta. Järjestyksenvalvojat yrittivät napata kameroita pois, ja onnistuivatkin siinä. Lauran ystävä Leo kertoo huomanneensa narikalle jonottaessaan, että hänen ystäväänsä Lauraa vietiin eteiseen: ”Lähdin kuvaamaan kännykkäkamerallani ihan rauhallisesti muutaman metrin päähän ja jossain vaiheessa järjestyksenvalvojat alkoivat kiinnittää huomiota kuvaamiseeni. Toinen heistä kielsi minua kuvaamasta hyökäten samalla minua päin, ja repi kännykän pois. Koitin pyytää kännykkääni takaisin, mutta järjestyksenvalvoja sanoi, että saan sen takaisin heti kun he ovat pyyhkineet kuvaamani kuvat pois.”

Tämän jälkeen Leo heitettiin ravintolan eteisestä ulos t-paitasillaan. Leo pyysi vaatteitaan ja kameraa takaisin, mutta joutui olemaan varttitunnin ulkona pakkasessa. Ovella ollut järjestyksenvalvoja sanoi Leolle, että ”jos käyttäydyt noin niin et saa tavaroitasi ollenkaan, ei se ole mun asia jos mulla tai mun kollegalla on sun puhelin.” Samalla järjestyksenvalvojalla oli välillä Leon puhelin kädessään, mutta hän ei suostunut antamaan sitä Leolle. Lopulta Leo kuitenkin sai vaatteensa ja puhelimensa takaisin. Puhelimesta oli poistettu kaikki kuvat ja video, jonka Leo oli kuvannut Laura kohtelusta.

Leon selvittäessä tilannetta ravintola Huuman ulkopuolella järjestyksenvalvojat veivät Lauran taas kassalle koko ajan kiinni pitäen: ”He antoivat käteni kassamyyjälle, joka otti siitä kiinni kovakouraisesti. Tästä jäi kynsimisjälkiä käteeni. Kassa käski minun maksaa pullon hinnan 85,71 € välittömästi paikan päällä. Minulla ei ollut rahaa, joten siinä sitten väiteltiin ja yritin sanoa, etten ollut varastanut pulloa. Kassa puhui järjestyksenvalvojille ja väitti, että pullossa oli baarikorkki, mitä siinä ei kylläkään ollut. Sanoin jälleen, että löysin pullon ravintolan lattialta, ja olin ajatellut, että se oli jätetty sinne ja kuvittelin juovani toisten ihmisten pohjia.

Järjestyksenvalvojat veivät minut taas eteiseen koko ajan käsistä kiinni pitäen. Jälleen väiteltiin aiheesta, ja yritin selittää mitä oikeasti oli tapahtunut, mutta minua ei uskottu. Myös ystäväni tuli paikalle ja yritti selittää järjestyksenvalvojille todellista tilannetta, mutta he tarttuivat häntä heti niskasta kiinni. Järjestyksenvalvojat olivat todella kovakouraisia, ja kävivät käsiksi kaikkiin, jotka tulivat sinne ja yrittivät selvittää tilannetta.”

Kun Lauran ystävä Matti yritti mennä kysymään, mitä Lauralle käy, järjestyksenvalvojat eivät päästäneet häntä lainkaan lähelle, vaan heittivät Matin saman tien ulos ilman ulkovaatteita, eivätkä antaneet hänen tavaroitaan takaisin. Matti kertoo, että järjestyksenvalvojat olivat koko ajan todella aggressiivisia ja uhkailivat myös poliisilla ja sillä, että otetaan tiedot ylös ja tulee merkintä. Laura yritti myös ehdottaa, että asia selvitettäisiin seuraavana päivänä, mutta se ei käynyt:

”Koko ajan järjestyksenvalvoja väänsi kättäni, vaikken käyttäytynyt millään tavalla uhkaavasti, että olisi tarvinnut pitää kiinni. En myöskään yrittänyt paeta, vaan yritin selvittää asiaa puhumalla. Eteisessä järjestyksenvalvoja sitten tönäisi minua niin, että melkein kaaduin. Aloin itkeä, jolloin järjestyksenvalvoja haukkui minua lutkaksi. Kun en halunnut antaa narikkalappua, järjestyksenvalvoja kaivoi sen väkisin kädestäni, minkä jälkeen hän otti tavarani ja otti repustani lompakkoni ja passini. Hän uhkaili ottaa tiedot ylös ja sanoi, että tästä tulee ongelmia.

Lompakkoni saatuaan järjestyksenvalvojat veivät minut taas baarin kassalle ja pakottivat maksamaan kortilla sen pullon. Loppuvaiheessa olin niin poikki, etten oikein tiennyt mitä tehdä. Ajattelin että kyllä asian voi selvittää myöhemminkin, enkä jaksanut vastustella, enkä edes tiennyt miten olisi pitänyt toimia. Eikä kyllä annettu oikein tilaakaan toimia. Lopulta järjestyksenvalvojat heittivät minut ja tavarani ulos ravintolasta, eivätkä edes sanoneet mitään. Järjestyksenvalvojat käyttäytyivät koko ajan todella epäkunnioittavasti.”

Ravintolan ulkopuolella kadulla oli poliisi, joten Leo pyysi heidät paikalle: ”Sanoin, että haluan tehdä rikosilmoituksen puhelimen pois ottamisesta.” Poliisi sanoi, että rikos on selkeästi tapahtunut ja tuli paikan päälle. Poliisi jututti myös järjestyksenvalvojia, mutta nämä valehtelivat tapahtumien kulun. Aiemmin järjestyksenvalvojat eivät suostuneet antamaan Leolle nimiään. Poliisi kuitenkin otti heidän nimensä ylös, mutta myöhemmin syyttäjänvirastosta tulleessa päätöksessä rikoksesta epäillyksi on merkitty ”tuntematon”. Syyttäjä päätti, ettei esitutkintaa toimiteta ”teon vähäisyyden” vuoksi, ja koska ”tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei myöskään vaadi esitutkinnan toimittamista”. Tämän suuntaista päätöstä ennakoi jo ravintola Huuman edustalla tavattujen poliisien asenne: he kehottivat miettimään aamuun asti, kannattaako rikosilmoitusta ylipäätään tehdä.

Tapauksen jälkeen Laura laittoi Huumaan palautetta tapahtuneesta, mutta vastaus tuli vasta usean yhteydenoton jälkeen. Lopulta Laura sai pullosta maksamansa rahat takaisin, muttei mitään muuta vahingonkorvausta järjestyksenvalvojien ja baarihenkilökunnan väkivaltaisesta toiminnasta. Laura pyysi, että ravintola Huumassa aiheellisesti selvitettäisiin tilanne, koska hän ollut varastanut pulloa. Vastaukseksi Laura sai hyvin tutun selityksen: Huumasta kerrottiin, että kesken illan valvontakamerat olivat menneet ”teknisten syiden vuoksi” pois päältä. Samana iltana Leon kuvatessa järjestyksenvalvojien toimintaa Lauran kiinniotossa olivat järjestyksenvalvojat nimenomaan sanoneet, ettei tarvitse kuvata, koska valvontakamerat kyllä kuvaavat kaiken.

(Jutussa esiintyvien henkilöiden nimet on muutettu.)
Yhteydenotot: vartijavahti (ät) gmail.com

YK:n ja Bar Bäkkärin järjestyksenvalvojat väkivaltaisia

”Olin keskiviikon ja torstain välisenä yönä 17.2.2011 tulossa kotiin töistä ja noin klo 01.30 aikaan kuljin Pohjoista Rautatienkatua YK-klubin ohi. Huomasin ravintolaa ohittaessani, että ravintolan edustalla kaksi YK-klubin järjestyksenvalvojaa paini kahden nuoren naisen kanssa kadulla. Välillä portsarit heittivät naiset kauemmas ravintolan oven edestä niin, että he kaatuivat. Portsarit itse menivät sisään jättäen naiset ulos lukkojen taakse. Naiset olivat ilman ulkovaatteita, ja he hakkasivat ravintolan ikkunaa päästäkseen takaisin sisään ja saadakseen päällysvaatteensa, jolloin portsarit tulivat takaisin ulos ja heittivät naiset jälleen pois oven edestä niin, että he kaatuivat.

Minulla oli kamera mukanani, ja päätin jäädä valokuvaamaan tilannetta, koska järjestyksenvalvojat näyttivät toimivan erittäin väkivaltaisesti. Olen valokuvaaja ja tiedän, että Suomen perustuslain nojalla yleisillä paikoilla saa aina valokuvata.

Seisoin kadulla YK-klubin edustalla Pohjoinen Rautatienkatu 21:n kohdalla muutaman metrin päässä ravintolan oven edustasta. Ehdin ottaa muutaman kuvan, kun viereisen Bar Bäkkäri -ravintolan portsari tuli luokseni ja otti kamerasta kiinni ja väänsi sen kädestäni. Samalla hän sanoi ”Mitäs vittua sä täällä oikein kuvaat?”. Pyysin kameraa takaisin, jolloin hän sanoi, ettei anna sitä ja lähti kävelemään takaisin Bar Bäkkärin sisäänkäyntiä kohti. Seurasin häntä ja pyysin kameraa monta kertaa takaisin. Hän ei antanut sitä ja lopulta sanoin soittavani poliisille. Baarin ovella portsari kääntyi minua kohti ja löi minua kasvoihin.

Käännyin sivuun baarin ovelta ja soitin 112:een. Heti puhelun alussa portsari tuli takaani ja tönäisi minua voimakkaasti kylkeeni, jolloin kännykkäni lensi maahan. Jatkoin puhelua ja hätäkeskus lähetti poliisit paikalle. Ennen poliisien tuloa menin takaisin Bar Bäkkärin ovelle ja kysyin kameran vieneeltä portsarilta hänen nimeään. Tällöin hän otti muistikirjan kädestäni, repi sen palasiksi ja heitti sen autotien reunaan lumihankeen. Portsari sanoi vielä lopuksi, että ”sun kameras on tuol YK:n narikassa”, vaikka hän oli juuri itse vienyt kamerani Bar Bäkkäriin.

Kun poliisit saapuivat, kerroin heille, mitä oli tapahtunut ja näytin heille kameran vieneen Bar Bäkkärin portsarin. Poliisit jututtivat Bäkkärin ja YK:n portsareita. Bäkkärin portsari kielsi käyneensä YK:n edustalla, eikä myöntänyt vieneensä kameraani. Menimme poliisien kanssa YK:n edustalle ja silloin toinen YK:n portsareista huusi: ”Katoppa tännepäin, että pistetään sun naama muistiin, sulla ei oo mitään asiaa tänne koskaan!”

Poliisien mukaan YK:n henkilökunta ei ollut nähnyt tapahtunutta ja he antoivat ymmärtää, että ilman valvontakameranauhoja en tulisi saamaan kameraani takaisin. Ihmettelin, etteivät poliisit edes käyneet sisällä Bar Bäkkärissä etsimässä kameraani. Poliisit kirjasivat ylös sen, että portsari oli vienyt kamerani, mutta jouduin itse pyytämään heitä ottamaan pahoinpitelyn tutkintaan. Tein rikosilmoituksen lievästä pahoinpitelystä. Poliisit ottivat paikan päällä lausuntoni ylös ja sanoivat, että minuun ollaan yhteydessä.

Samoihin aikoihin, kun poliisit jututtivat portsareita, paikalle saapui ambulanssi, johon toinen nuorista naisista haettiin tajuttomana YK:n sisältä. Toisella naisella oli portsareiden kanssa käydyn tappelun jäljiltä kasvoissaan useita ruhjeita.

Toivoisin, että mikäli joku sattui näkemään tapauksen, hän olisi yhteydessä poliisiin, sillä pelkään, ettei Pohjoisen Rautatienkadun valvontakameranauhoista välttämättä ole apua, mikäli poliisi ei ehdi tutkia niitä ennen kuin ne ovat päälle nauhoitettu tai tallenteet muuten hävinneet.”

Voima: Kuka vartioi vartijaa?

Voima 1/2011

Voimassa 2/2011 on laaja vartijoita ja vartioimisliikkeitä käsittelevä juttu:

Vartijaväkivalta ja rankaisemattomuus – Kiasman seminaari

Samalla kun metropolin tilasta on tullut taloudellisesti keskeistä nykykapitalismissa ja konsultit puhuvat luovasta kaupungista, on vaikeaa välttää tunnetta, että kaupunkitilan vapaata käyttöä rajoitetetaan entistä tiukemmin.

On myös vaikeaa hahmottaa, mikä on julkista ja mikä yksityistä tilaa. Esimerkiksi nuoret, kodittomat, taiteilijat, graffitimaalarit, skeittaajat ja maahanmuuttajat törmäävät uusiin rajoituksiin pyrkiessään käyttämään julkista kaupunkitilaa.

Arkistovideoita

Järjestyksenvalvoja syyteharkintaan kuolemantuottamuksesta ja törkeästä pahoinpitelystä

Aamulehti ja Hesari uutisoivat  tapauksesta, jossa 46-vuotias ravintolasta ulos heitetty mies kuoli  järjestyksenvalvojan raudoituksen yhteydessä.

Tapaus on edennyt syyteharkintaan, ja nyt poliisi epäilee aikaisemman kuolemantuottamuksen lisäksi ravintolan järjestyksenvalvojaa törkeästä pahoinpitelystä. (AL 2.12.2010)

Lue lisää:

”Kerro noille tytöille, ettei saa kuvata”

Kuljimme kameroiden kanssa metroasemilla. Kampin keskuksessa satuimme paikalle, kun järjestyksenvalvoja poisti kodittoman kylmään yöhön. Kuvasimme tilanteen, koska halusimme näyttää millä tavoin kodittomia hätistellään öiseen aikaan kaupungilla.

Vartijat huomasivat meidän kuvaavan: ”Kerro noille tytöille, ettei saa kuvata”, sanoi vartija toiselle. Kolme vartijaa saarsi meidät, kaksi tuli lähelle juttelemaan seisoen jalat harallaan ja kädet varustevyöllä. Tunnelma oli painostava.

Asialla ollut järjestyksenvalvoja väitti, ettei kuvissa saa näkyä Securitaksen logoa tai tunnistettavia kasvoja, emmekä saa levittää kuvia nettiin tai ”näyttää poikaystäville”. Vartijan mukaan tämä loukkaisi yksityisyyden suojaa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa: Julkisessa tilassa on oikeus kuvata myös yksittäisiä ihmisiä. Kuvat saa julkaista ilman kuvattavan lupaakin, kunhan ne eivät esitä kohdetta ikävässä valossa tai loukkaa henkilön kunniaa. Tarkoituksemme olikin kuvata nimenomaan yksityisten vartijaliikkeiden vallankäyttöä yhteisissä tiloissa, ei yksittäisiä työntekijöitä.

Järjestyksenvalvoja uhkasi: ”Tulen puuttumaan kovalla kädellä jos löydän kuvani Youtubesta.” Miten tähän uhkaukseen tulisi suhtautua? Joka tapauksessa vartiointiliikkeen turvakamerat kuvaavat kaikkia kauppakeskus-metroasemalla liikkuvia. Miksi siis se, että tavallinen kaupunkilainen kuvaa vartijoiden toimintaa saa vartijat niin varpailleen? Eivätkö kaupunkilaiset saisi yhtälailla valvoa oikeuksiaan tilassa? Ehkä se, että kuvasimme omilla kameroillamme metroasemilla, sai vartijat kiinnittämään huomiota toimintatapoihinsa.

Järjestyksenvalvoja huomautti, ettemme tunne tilanteen taustoja ja ettemme naisina tienneet, olisiko paikalta poistettu henkilö kenties kohta alkanut lähennellä meitä. Muutenkin tytöttely ja naisen uhatulla asemalla kaupunkitilassa pelottelu oli keskustelussa vahvasti läsnä. Suojelivatko vartijat meitä kodittomalta mieheltä vai yritimmekö me suojella koditonta vartijoilta?

Täytyy kuitenkin muistaa, että järjestyksenvalvoja teki vain työtään. Hän kertoi luottamuksellisesti kiukunpurkauksensa muassa: ”Mäkin vihaan mun työtä. Enkä aio enää tehdä tätä kauaa.” Vartijakin siis joutuu olemaan olosuhteiden pakosta vallankäytön väline. Haluammekin siis puuttua vallankäyttöön ja julkisen tilan rajaamiseen itsessään, emme vain yksittäisiin vartijoihin henkilöinä.

Yksityisalue! Kameravalvonta! Asiaton oleskelu kielletty!

Helsinkiä vartioidaan. Tilan vartioinnin päämäärä on puhdistaa kaupunki häiriöistä ja pyhittää se päivittäiselle kulutussuoritukselle: kotoa töihin ja sieltä kaupan kautta takaisin kotiin.

Yksityisten vartiointiliikkeiden valvonta koskettaa kaikkia, jotka liikkuvat kaupungissa. Kaupunkiin on aina tultu ja siellä halutaan asua siksi, ettei siellä kytätä normaalista poikkeavaa toimintaa tai väärää ulkonäköä.

Nyt Kampin kauppakeskuksen ympäristössä skeittaaminen on kielletty, Tallinnanaukiolla ei saa kaupustella, torkkuva asunnoton poistetaan julkisesta liikennevälineestä ja kovaääninen maahanmuuttajamiesten porukka tai junaan pyrkivä romani steissiltä. Yksityiset tahot ja kaupunki haluavat rajata julkisten tilojen käyttöä ja asettaa ne kontrollin alaiseksi ostamalla yksityistä valvontaa. Vartijat poistavat näkyviltä häiriötekijät, siis valikoidut ihmiset. Tilaa tarvitaan mainoksille, jotka näyttävät, millaiset ihmiset tilaa saavat käyttää.

Yksityisten vartiointifirmojen yliotetta kaupungista ei saa hyväksyä. Me käännämme valvovan katseen takaisin vartijoihin.

Vartijoiden tekemistä väärinkäytöksistä, kuten uhkailusta ja väkivallasta, puhutaan jatkuvasti. Vartija voi kuitenkin häiritä kaupunkilaisia myös silloin, kun hän toimii oikeuksiensa rajoissa. Haluamme näille sivuille kerätä kokemuksia molemmista tilanteista. Tähän blogiin voit lähettää valokuvia ja kirjoittaa kokemuksia tilanteista, joissa vartija käyttäytyy häiritsevästi tai väkivaltaisesti.

Vartijoiden oikeudet ovat useimmille hämärän peitossa, eivätkä ihmiset aina tiedä, milloin vartija ylittää valtuutensa. Levitämme myös tietoa vartijoiden oikeuksien rajoista ja jokaisen oikeuksista toimia julkisessa tilassa. Tarkoitus ei ole hyökätä vartijoita vastaan yksilöinä, vaan kyseenalaistaa vartijoiden vallankäytön ja julkisen tilan kontrollin. Vartijat ovat paskaduunissa siinä missä muutkin.

Vaadimme tasa-arvoista kaupunkitilaa kaikille, oikeutta liikkua ja maleksia ilman vartioinnin luomaa varuillaan olon, pelon ja kontrollin ilmapiiriä. Vaikka eri ihmiset joutuvat vartijoiden kontrollin kohteeksi eri tavalla ja vartijoiden mielivalta kohdistuu tiettyihin ihmisiin, voimme kaikki kuitenkin toimia tehdäksemme tämän vallankäytön näkyväksi.

Asiaton oleskelija, asunnoton, esikaupunkilainen, siirtolainen, pummilla ajava, pissis, kerjäläinen, skeittari, spurgu, dyykkaaja, näpistelijä, tarranliimaaja, wraitteri, pussikaljoittelija, kunnon kansalainen tai kuka tahansa: vahdi vartijaa!